sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Miten nopeasti aikaa kuluukaan.

Kauheata miten nopeasti aika menee ja kuinka kauan on viimeisestä blogitekstistäni. Älkää ymmärtäkö väärin, elämässäni on tapahtunut paljoa, eikä niin etten olisi keksinyt mistä kertoa ;) aikaa ei vain ole riittävästi. Mutta onneksi on vapaapäiviäkin viikossa ja pari kertaa kuussa niitä vapaapäiviä jolloin ei ole yhtään tekemistä ja ehtii tehdä kaikkea joka jää rästiin arkena.

Oli ihana herätä tänään. Toki heräilin jo kuuden ja kahdeksan aikaan, luultavasti työn antaman rytmin takia. Mutta tarkistin vain ajan ja nukahdin taas.
Aamulla katselin sängyssäni maatessani kuinka sade ropisi ulkona. Vaikka oli yllättävän pimeää ollakseen kello kymmenen aamulla, niin ei se masentanut minua. Syksy on suosikkivuodenaikani kevään rinnalla ja en itse pidä nopeasti pimeneviä iltoja masentavina vaan päinvastoin, tunnelmallisina. Olen sellainen vilukissa että kun säät kylmenevät ja ollaan syksyn ja talven rajalla en ole kovinkaan iloinen. Siksi syksy, jolloin on pimeää muttei kovin kylmää, vaikkakin sateista, on mielestäni mukava vuodenaika.

Ja tänä aamuna ei ole mikään kiire. Ei ole mitään pakollista ja näen sen lisäksi hyvän ystävän ja menemme syömään kiinalaiseen ravintolaan, siitä tulee mukavaa. Jos ei muuten niin hyvän ruoan takia ;) Vitsi vitsinä..

Levollisuuteni ja stressittömyyteni, jonka selvästi tunnen, voi myös johtua siitä, että eilen kun kävin ystäväni kanssa kahvilla niin annoin tiskille samalla CV:ni ja kerroin hakevani töitä. Tiedän että mahdollisuus on pieni saada työpaikka, mutta pelkästään se, että sain tehtyä sen siirron minkä olin suunnitellut tehdä, antoi mielenrauhan. Syy levollisuuteen voi myös olla kahvilatyön loppuminen. Torikahvila jossa työskentelen on vielä avoinna noin viikon (tulkaa käymään!) ja pääsen vihdoin huilaamaan. Se on ollut sen verran rankka kokemus (kuulostaa pahalta? en sitä tarkoittanut) että tarvitsen hiukan rauhoittumista. En ole ikinä ennen tehnyt kyseistä työtä joten kaikki on ollut ihan uutta minulle. Kaikki järjettömän aikaisista heräämisistä (ennen kello viisi?!) aina hankaliin asiakkaisiin. Nyt on kaikki ne koettu mutten kadu päivääkään! Hassua miten hyvin loppujen lopuksi on mennyt vaikka tämä on ihan uusi ala minulle. Kaiken kaikkiaan ihana kokemus, joka tulee olemaan tärkeä osa elämääni.

Sade oli muuten tunnelman luoja mutta ehkä se tuntuu siltä kun ei itse tarvi olla ulkona? Mitenköhän tuntuu sitten kun tunnin päästä olen lähdössä kotoa! Mutta nyt silittämään vaatteita, kun en ole arkena ehtinyt!