sunnuntai 26. huhtikuuta 2009

Sitä se rakkaus teettää

Yritin äsken laittaa pään tyynyyn ja nukahtaa niin etten heräisi taas niin myöhään huomenna - tämä vapaus koulusta ja työstä aiheuttaa minulle sellaisen ärsyttävän päivärytmin - mutten pystynyt nukahtamaan. Ihmettelin mikä unettomuus minulla nyt on, kunnes keksin missä vika. Syynä on yksinäisyys. Huomasin miten outoa on nukahtaa kerrankin yksin omaan (yhtäkkiä niin isoon) sänkyyn. Kun on niin tottunut ryömimään toisen viereen sänkyyn, kietoutumaan hänen syliin, niin yksinnukkuminen tuntuu niin vieraalta. Onhan se niin ettei nyt ole ketään viemässä sänkytilaa tai anastamassa peittoa itselleen, mutta ne asiat tuntuvat nyt niin mitättömiltä verrattuna siihen ettei se erityinen ole siinä vieressä...

"Cause we are gonna be 
Forever you and me 
You will
Always keep it flying high in the sky
Of love"
-Lighthouse Family - High (Forever you and me)

torstai 25. syyskuuta 2008

Selkäpiitä karmivaa.

Luin hetki sitten päivän Hesaria ja katsoin tarkasti läpi Kauhajoki-tapausta koskevat artikkelit. Katsoin kuvaa nuorista surevista ihmisistä ja luin koskettavaa tekstiä kun yhtäkkiä havahduin. Huomasin lukevani artikkelia kuin romaania. Kuin keksittyä tarinaa. Jämähdyin ja asia valkeni minulle. Ei tämä ollut tarinaa. Ei se ollut jonku päässä keksitty kertomus järkyttävästä tapahtumasta joka ravisuttaa lukijaa ja pitää jännitystä yllä loppuun saakka. Teksti oli täyttä totta, tositarina surevista ihmisistä jotka eivät ymmärrä miksi tällaista tapahtuu. Se on ihan oikeasti tapahtunut. Toissapäivänä. Suomessa. Miljoonien ihmisten yllätykseksi. Juuri täällä ja juuri nyt. 
Näin suuret ja kauheat asiat ovat kuin suoraan romaanista joka haluaa hämmästyttää lukijoita, mutta kun se tapahtuu todellisuudessa niin se on vaikeampaa hyväksyä.
Yritän nyt palata takaisin artikkelin lukemiseen ja tarkastella tapahtunutta uudesta näkökulmasta.

tiistai 23. syyskuuta 2008

Laihdun.. tahattomasti.

Painoindeksisi on: 17,7
Se tarkoittaa, että painosi on normaalia alhaisempi. Sinulla on suositukseen nähden alipainoa 2 kiloa. Kun painoindeksin arvo on alle 17, voidaan puhua merkittävästä alipainosta.
(tohtori.fi)

Painoni on laskenut pari kiloa lukion aikana, syytän stressiä. Ylä-asteella totuin nälkään sillä aamulla ei huvittanut syödä ja ruokaa sai vasta keskipäivällä. Nykyään on vähän sama. 
Ei oikeastaan ole syytä huoleen, sillä en näe itseäni lihavana tai en pakota itseäni laihduttamaan, ruokailuni on vain epäsäännöllistä. Mutta syön kyllä useimmiten ja mielelläni. Joten laihtuminen johtuu muista syistä.. Esim. YO-kirjoitusten aikana ei aina huvita syödä vaikka on nälkä. Ja vaikka hampurilaisia tulee syötyä joskus niin ei ne näköjään painoon vaikuta.. Outoa. Voisin hyvinkin painaa monta kiloa enemmän, täytyy vaan yrittää muistaa syödä riittävän usein.