perjantai 15. toukokuuta 2009

Entä sitten?

Tänään saimme tietää ylioppilaskokeiden lopulliset tulokset. Saatuani omani ja ymmärrettyäni mitä olin lopulta saanut tunsin oloni tyhjäksi. Oli vaikea käsittää mitä lapussa luki. Mietin, miten ihmeessä se on mahdollista, miksi?
Kaikki tuntui niin raskaalta. Halusin saada jonkun lähelleni lohduttamaan mutta lohdun saatuani halusin irti sylistä. En tiennyt mitä halusin tai miltä tuntui. 

Siitä on nyt yli kolme tuntia. Edelleen mietin miksi näin tapahtui ja mitä seurauksia tuloksilla on. Kuten Simpsoneissa kerran sanottiin; vasta sitten kun on hävinnyt niin tietää että siitäkin selviytyy, ja ettei siitä koko maailma kaadu.

Nyt ihmettelen, mitä sillä oikeastaan on väliä, vaikka sain alempia arvosanoja mitä ensin luulin saavani? Olen aina pitänyt elämänkokemusta tärkeämpänä kuin todistuksen numerot, vaikka olen ajottain unohtanut ajatella niin. Ehkä eniten olen unohtanut sen siksi, että niin monet koulukavereistani ovat tavoitelleet korkeita numeroita ja tuloksia koko lukion aikana. Sama meininki ei ollut ylä-asteella, jota kävin ihan eri paikkakunnalla. Kun tulin lukioon niin muutos oli dramaattinen, aina vaatimustasosta koulukavereihin. Mutta nyt olen oppinut miten voi käydä ja mikä minulle on tärkeätä. Harmittaa ettei vastaukseni ylioppilaskokeissa vastannut kaikkea sitä mitä olen oppinut lukiossa, mutta kaikki ne ihmiset jotka olen tavannut ja kokemukset mitä olen kokenut ovat paljon arvokkaampia kuin arvosanat mitkä sain.

Mietin myös miksi halusin saada korkeita arvosanoja. Enimmäkseen siksi, että halusin muiden pitävän minua hyvänä. Etten saisi huonoimpia arvosanoja. Että olisin riittävän hyvä niin hyvässä koulussa. Joskus oli mielessä jopa todella korkeat arvosanat, mutta ajan mukaan tyydyin vähempiin arvosanoihin. Kevään aikana olen ollut tyytyväinen niihin arvosanoihin joita sain, mutta nyt yo-lautakunta alensi pisteitä niin paljon, että tuntui kuin olisin epäonnistunut. En odottanut tätä. 

Totuus on, ettei nämä tulokset muuta suunnitelmiani lähes yhtään. Pääsykokeet päättävät sen, pääsenkö johonkin sisään. Tavoitteeni on tehdä tulevaisuudessa jotain, minkä osaan ja haluan tehdä. Haluan tehdä jotain, missä en kokoajan epäonnistu vaan tunnen pystyväni onnistumaan. Jos en pääse jonnekin minne haen, niin haen muualle. Toimittajantyöt ovat olleet mielessä parin vuoden ajan, mutta ehkä olenkin parempi muussa työssä? Ehkä lehtityöt eivät ole se, mitä etsin. Ei se harmita jos en pääse sitä opiskelemaan. Sitten haen jonnekin muualle ja luen muuta kiinnostava. Tiedän osaavani jotain, ja pyrin löytämään sen ammatin ja ne tehtävät jossa tunnen tekeväni jotain minulle sopivaa. Jos en sitä tänä vuonna löydä, niin sitten myöhemmin. En pidä siinä asiassa kauheata kiirettä, haluan nyt rauhassa keksiä mikä kiinnostaa ja viettää aikaa niiden kanssa joiden seurassa viihdyn ja olen onnellinen. 


Ei kommentteja: