Kerrankin voin ottaa ihan rennosti. Olen tähän mennessä lukenut ainakin 3 romaania, olenkin unohtanut miten nautin kirjojen lukemisesta. Tietokoneella käyn todella harvoin, mikä voi osin johtua siitä, että koneeni on korjauksessa eikä veljeni tai äitini viitsi lainata koneitaan hirveän pitkäksi ajaksi. Mutta ei haittaa minua, teen mielelläni muuta kuin istun netissä. Autan esim. mummia kotitöissä, en ole häntä nähnytkään vähään aikaan.
Olen kauhean iloinen että poikaystäväni pääsi kun pääsikin opiskelemaan sinne minne halusikin. On edelleen vaikea uskoa sitä, sillä hän oli niin varma ettei pääsisi ja olihan kyseiseen paikkaan todella vaikea päästä.
Tämä saa tietenkin miettimään omaa onnistumistani, minne minä sitten pääsen? Mitä minun pitäisi tehdä? Olen saanut palautetta parista opiskelupaikasta, mutta vastaukset eivät olleet niin hyvät. Mutta se ei ollut yllätys, lähetin hakemukset joko liian vaikeisiin opiskelupaikkoihin tai opiskelupaikka oli toisessa kaupungissa, minne en nyt haluaisi muuttaa. Nyt odotan vastausta enää yhdestä opiskelupaikasta, johon voisin jopa mielelläni sanoa kyllä, mutta en kuitenkaan ole hermostunut vastausta odotellessa. Mielummin mietin teenkö töitä ensi vuonna, minne lähetän työhakemuksia, menenkö avoimeen yliopistoon ja mitä siellä luen. Mutta en odota edelleenkään kauhulla syksyä. Vaikka onhan se vähän pelottavaa, kun suunnittelee tulevaisuutta ja yhtäkkiä huomaa että se onkin niin lähellä. Aika se kuluu nopeasti.
Äidin pyynnöstä kirjoitan nyt että täytyy mennä hänen kanssaan poimimaan kesän ensimmäisiä kanttarelleja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti